Someron kaupungin sensuuri iski jälleen eriävään mielipiteeseeni

Eriävä mielipide Someron kaupungin teknisen lautakunnan kokouksen 9.3.2010

tekemään päätökseen olla käyttämättä lautakunnan otto-oikeutta § 24/ Tiedoksiantoasiat, viranhaltijapäätös 1/2010 / 3.2.2010 allekirjoittanut palvelupäällikkö Elina Rasila

Salon kaupunki ja Salon koulutuskuntayhtymä ovat kokouksissaan päättäneet, että jatkavat edelleen Salon alueen ruokahuollon hankintarenkaassa ja ovat hyväksyneet elintarvikehankinnat hankintarenkaan kautta alkaen 1.1.2010 kestäen 31.12.2011 saakka lisättynä optiovuosilla 2012 ja 2013.

Somerolla ei ole tehty päätöstä (edes virkamiespäätöstä), että Somero jatkaa edelleen Salon alueen hankintarenkaassa. Edellinen päätös liittymisestä Salon alueen hankintarenkaaseen on tehty 30.5.2006 teknisessä lautakunnassa koskien vuosia 2007–2009.

Tarjouspyyntörenkaaseen on menty mukaan ilman virallista päätöstä.

Elintarvikehankintatarjous on hyväksytty Somerolla palvelupäällikön tekemänä virkamiespäätöksenä 3.2.2010.

Someron kaupungin 1.1.2009 voimaan tulleen Hallintosäännön 62 §:n mukaan, palvelupäällikkö ”päättää siivouksen ja ruokahuollon tarvikehankinnoista erikseen määrätyissä rajoissa”

Hallintosäännön 62 §:n kohdan 1 mukaan, tekninen lautakunta ”päättää urakoista ja hankinnoista talousarvion määrärahojen puitteissa”

Lähiruoan osuuden kasvattamista ei tarjouspyyntöön ollut sisällytetty.

Vuoden 2007 Hankintalaki mahdollistaa vastuullisen ruuantuotannon ehtojen (mm. kokonaistaloudellisuuden painotus, tuoreus, laatu, turvallisuus ja ympäristövaikutukset)

sisällyttämisen tarjouspyyntöön.

Hankintarenkaan tarjouspyynnössä vaaditut yksikkömäärät ovat olleet niin suuria eikä mitään Hankintalain sallimia mahdollisuuksia ei ole kilpailutuksessa käytetty.

Tästä johtuen paikallinen lähiruokatuottaja ei ole voinut mitenkään osallistua tarjouskilpailuun.

Lähiruuan määrän lisäämisellä ruokahankinnoissa mahdollistetaan ruuantuotanto, joka

käyttää oman alueen raaka-aineita ja tuotantoa, edistää samalla alueen elinvoimaisuutta, taloutta ja työllisyyttä.

Edellä olevin perustein jätän päätökseen eriävän mielipiteeni.

Somerolla 11.3.2010

Riitta Lehtinen

Someron kaupungin teknisen lautakunnan jäsen

Sie ja mie oltiin Kiiruul

Viime sunnuntaina Someron Karjalaseura ry järjesti Karjala ellää Kiiruul – tapahtuman.

Ja ai mahoton sitä haastamisen ja hallaamisen määrää!

Ahtaaksi jäänyt Kiiruun tila pullisteli hyväntahtoista karjalaista seurustelua ja yhdessäoloa.

Kohteliaasti kyllä ensin kysyttiin, et mittee siul kuuluu, mutta vastausta ei jääty hättäseen karjalaiseen tapaaan odottamaan.

Ko ol nii kiire kertoo ommii asjoi ja juttuloit.

Tilaisuudessa oli karjalaisten perinneherkkujen, kuten karjalanpiirakoiden, jamakkapiirakan ja kaurakiiselin lisäksi tarjolla sen seittemää sorttii karjalaissii herkkuloit ja kohvii.

Esillä oli laitettu myös lukuisia kansallispukuja, käspaikkoi, rekipeittoloit, reikäommelt, kirnuja, vanhoja työkaluja ja tietysti työnäytöksiä.

Iloisen puheensorinan lomassa kuultiin koskettavia, kyyneleitä silmiin nostavia kertomuksia lapsuuden Karjalasta ja sen onnellisuudesta: aurinkoisista kesistä, vauvasiskon vipukeinusta, mummon lämpimästä sylystä ja vauvalle annetusta sillin hännästä.

Karjalaisten lasten lapsuus loppui talvi- ja jatkosotaan. Lähtökäskyn tultua rajaseudulle, evakkotaipaleelle lähtevä sai ottaa mukaansa vain kahden päivän eväät.

Viimeisenä lapsuusmuistona lähtijöille piirtyi silmiin valtoimenaan roihuava kotitalo.

Raskaat ja pelottavat evakkomatkat järkyttivät heidän maailmansa turvallisuuden pirstaleiksi: pitkät taipaleet tuntemattomaan kävellen tai karjavaunussa, osa perheensä menettäneenä yksin ja peloissaan.

Iloisen perusluonteensa avulla he selvisivät, vaikkei minkäänlaista kriisiapua siihen aikaan ollut tarjolla.

Laaja suku lohdutti, hoivasi ja auttoi. Puhumalla jaettiin kokemukset. Nauraa piti, vaik syrän märkäni.

Talvisota ja sitä seurannut jatkosota vei monesta perheestä puolison, isän, veljen, sukulaisen.

Äärettömän surun, tuskan ja kaipauksen aistii vieläkin heidän puheistaan.

Valtion toimesta siirtokarjalaiset, kuten heitä virallisesti nimitettiin, asutettiin eri puolille Suomea.

Somerolle asutetuista suurin osa, lähes 2000 ihmistä tuli Muolaan pitäjästä.

Osa otettiin lämpimästi vastaan, osaa kiusattiin ja nimiteltiin ryssänpennuiksi, maronlakin syöjiksi ja siirtolaisiksi. Jopa karjalaisten murrepuhetapaa pilkattiin. Vielä tänä päivänä kuulee puhuttavan siirtokarjalaisen jälkeläisistä tuhahdellen.

Itse olen puolikas siirtokarjalainen. Äitini oli kotoisin Muolaan Harvolasta, isä Somerolta.

Ensimmäisen Karjalamatkani jälkeen tajusin, mistä kaikesta karjalaiset olivat joutuneet luopumaan. Samalla matkalla löysin myös juureni.

Riitta